Jännittää...

Alkaa jännittää... Ei enää montaa tuntia niin ollaan osastolla ja ihmtellään mitäs sitten :) Päivittelen kuulumisia muutaman päivän päästä kun päästään viikonlopuksi kotiin!

Neuvolakuulumiset

Laitanpa nyt tähän kaiken sen, mitä neuvolakorttiin on kirjoiteltu tässä vajaan neljän vuoden aikana. Ovatpa nekin sitten ainakin tässä blogissa muistissa :)

28.3.2007 1kk 5 pv. Rauhallinen tyttö. Paino noussut hienosti. Saa pullosta nan-maitoa 45 - 80 ml. Oikeassa silmässä rähmintää. Suu, napa ja iho kunnossa. 3250 grammaa.

12.4.2007 n. 2 kk. Lääkäri. Norm. kehittynyt tyttönen. Sydän ausk. norm. Vatsa palp. norm. Lonkat paikoillaan. Iho hyvä. Paino 3920 g, pituus 50,2 cm. Päänympärys 36.5 cm.

24.5.2007 3 kk. Rauhallinen tyttö. Kasvu tasoittunut. Viihtyy hyvin selällään. Suussa sammasta. Saa nan-maitoa 75 - 110 ml. HB 108. Pentavacl. rokote. 5065 g, 55,7 cm, 39,0 cm.

18.6.2007 4kk. Rauhallinen, jokelteleva tyttö. Saa nan-maitoa, D-vit. ja rautaa. 5800 g, 56,5 cm, 40,0 cm.

9.8.2007 5 kk. Hyväntuulinen, jokelteleva tyttö. Saa nan-maitoa, D-vit. ja rautaa. Viihtyy lattialla, pyörii kellotaulua. Viihtyy selällään. Nukkuu pitkät yönunet, kerran heräten. Päivällä useat pienet unet. Pentavac-rokote. 6780 g, 62,5 cm, 42,3 cm.

13.9.2007 6 kk. Kasvanut tasaisesti. Rauhallinen, virkeä. Nan-maito ja kasviksista peruna, bataatti, porkkana ja kukkakaali aloitettu. Iho kuivahko, rasvausta voi lisätä. Kääntyy kyljelleen. HB 124.
7630 g, 64,6 cm, 43,2 cm.

25.10.2007 8 kk. Aurinkoinen, touhukas tyttö. Kasvu hyvällä mallilla. Nan-maitoa menee n. 125 ml 5-6 kertaa päivässä. Entisten kiinteiden ruokien lisäksi annettu parsakaalta, persikkaa, lohta, maissia ja kaurapuuroa. 2 hammasta tullut. Ruvennut kääntyilemään. Jäntevä tyttö, joten lattialla voisi opetella viihtymään myös vatsallaan. Ulkoilut ok. Nukkuu hyvin öisin. Rauta ja D-vit. Iho kutiaa ja punoittaa jonkin verran. Rasvaus tärkeää. Voi antaa jo hiukan karkeampaakin ruokaa. 8175 g, 67,0 cm, 44,3 cm.

20.12.2007 10 kk. Rauhallinen tyttö, vähän vierastaa. Liikkuu pyörimällä, ei ryömi vielä. Syö yöllä vielä kerran. Iho kuivahko. HB 123. Hampaita 4 ylhäällä, 2 alhaalla. Suojeluheijasteet eteen ja sivulle. Rauta jatkuu.9045 g, 70,5 cm, 45,3 cm.

22.2.2008 1 v. Yksi vuotias. Iloinen ja virkeä tyttö. HB 118, raudan voi lopettaa. Oppinut ryömimään. Siirrytty rasvattomaan maitoon ja syö muun perheen kanssa samaa ruokaa. Iho kuiva, rasvausta. Pentavac III. 9295 g, 74,0 cm, 46,0 cm.

29.8.2008 1½ v. Liikkuva, touhukas tyttö. Kävelee ja kiikkuu. Kasvu tasaista. Syö kotiruokaa itse lusikalla, rasvaton maito. Käsissä ja säärissä nilkkoihin ihottumaa. Nukkuu yhdet päiväunet, yöllä rauhallisesti 11 tuntia. 10405 g, 79,7 cm, 47,2 cm.

26.2.2009 2 v. Virkeä tyttö, liikkuu paljon. Kiinnostunut ympäristöstä. Ikää vastaava kehitys. Sanoja tapailee. Syö itse, juo mukista. Kuiva iho, perusvoiteilla rasvausta. Päiväkodissa 2 päivää viikossa.
11400 g, 84,8 cm, 48,0 cm.

5.2.2010 3 v. Soma, eloisa neiti. Tutkii paljon ympäristöään, ottaa kontaktia. Puheterapia alkanut, kuvat otettu käyttöön. Vesirokon juuri sairastanut. Kasvu tasaista. 12,8 kg, 90,8 cm, 49,8 cm,

4.8.2010 3v5kk Puheenkehityksen viivästymisen takia läh. neurologille. 14480 g, 95,3 cm, 50,3 cm.

Nostalgiaa :) Tyttönen keskolassa ja kotiutuminen

 Kuva

Löysin vihkosen, johon kirjoittelin kaikki tärkeydet tyttösen keskola-ajoilta. Pitänee laittaa ne myös tänne, pysyvätpä paremmin tallessa :)

Tyttönenhän syntyi helmikuussa 23. päivä vuonna 2007. Raskausviikkoja oli 34+2 ja hätäsektioon jouduttiin. Tuloksena oli sitten 2130 grammaa painava ja 41 senttiä oleva 9/9 pisteen tyttönen. Ensimmäisen kerran näin tyttöseni vasta seuraavana päivänä klo 14 aikoihin... Merkinnät alkavat 25.2.

"25.2. Pidin tyttöä sylissä. Tippa (sokeri) otettu pois. Pituus mitattu 41 cm. N. klo 20 vaihdoin vaipan ja mittasin lämmön 37,3.

26.2. Tyttö pääsi keskoskaapista pois sänkyyn. Klo 20 kuivitin ja mittasin lämmön 37,1.

27.2. Tyttö syöny tutista itse aamulla klo 8 15 ml. Klo 12 pidin sylis ja syötin itse pullosta 15 ml. Paino 2030. Klo 16 kuivitin ja mittasin lämmön 36,7, tyty söi itse pullosta 6 ml. Klo 20 kuivitin ja mittasin lämmön 36,6. Patjan lämpöä nostettiin puoli astetta. Tyty söi pullosta itse kaikki 20 milliä. Bilirubiinit nousussa, tarkkailussa.

28.2. klo 10. Yön syöny itse kaikki 20 ml. Klo 10 katetrilla. Typy väsyny. Bilirubiinit laskenu hieman. Paino 2015 g. Lääkäri kävi. Klo 12 vaihdoin vaatteet. Syötin 20 ml ja kaikki söi. Illalla n. klo 14 ruoka-annos suurenee 45 milliin ja syöttöväli pitenee 3 tuntiin. Klo 19.30 kuivitin ja mittasin lämmön 36,7. Pesin pyllyn ja syötin pullosta 50 ml maitoa. Vasen silmä vähän rähmii. Bilirubiinit taas laskeneet."

1.3.klo 10.15 söi itse 10 milliä. Loput 40 katetriin. Aamulla syönyt itse 35 milliä. Lämpö aamulla 37,2. Pesin pyllyn, kuivitin ja vaihdoin ite ekaa kertaa pulssi/happi"mööpelin". Paino 2020 g. 13.30 söi pullosta 15 milliä, loput katetriin. Kuivitin ja lämpö 36,7. Kävi tissillä, hamuili hetken mutta ei pahemmin imea jaksanu.16.30. söi pullosta 15 milliä, loput katetriin. Kuivitin ja lämpö 37,0. Imi hetken kunnolla tissiä. 19.30 söi pullosta 15 milliä, kuivitin ja tissiteltiin. Hetken hyvä imu.

2.3. 10.30 kuivitin. Aamulla syönyt pullosta 30 milliä, lämpö 36,8. Kotiuduin!

(Tässä vaiheessa tosiaan kotiuduin. Meillä pienen ongelman muodosti välimatka, keskolaan kun oli noin 150 kilometrin matka. Karvain mielin sovimme niin, että käyn kahdesti arkena katsomassa ja viikonlopuksi menemme koko perhe potilashotelliin yöksi ja käymme hoitamassa pienintä. Muutoin aina vain soitimme kuulumiset...)

3.3. Paino 2050 grammaa.

4.3. Täytyy herätellä syömään. Aamulla syö itse 15 - 27 milliä, klo 20 puolet pullosta. Paino 2060 g. Annos 8 x 65 grammaa.

5.3. Paino 2095 g. Tutista syönyt aamulla 50, 25, 40 milliä. Illalla 30 ja 25 milliä.

6.3. Vierailu keskolassa. Paino 2120 g. Lämpöpatjan lämpö 36,5 astetta --> 36 asteeseen. Syötin tutista klo 10.30 15 milliä, 50 milliä katetriin. Klo 13.30 30 milliä tutista, 35 milliä katetriin.

7.3. Paino 2160 g. Hemoglobiini 140. Syönyt iltasyötöllä itse 50 milliä.

8.3. Käynti. Paino 2150 g. Syönyt aamulla tutista 35 ml, itse syötin 10.30 35 miliä. 13.30 lämpö 37 astetta, tissittelyä. Lämpöpatja 35,5 astetta.

9.3. Paino 2235 g. Välillä herää itse syömään. Syö noin puolet annoksesta itse (välillä).

Tässä vaiheessa esikoinen sairastui kurkunpääntulehdukseen joka kesti ja kesti ja näin ollen esti kaikki vierailut keskolassa... Pakko tyytyä puheluihin.

10.3.Paino 2275 g. Tutista syönyt 5, 43, 22, 2 ml. Lämpöpatjalla.

11.3. 2260 grammaa paino. Lämpöpatja 36,5 astetta. Tutista syönyt 45, 40, 40, 55, 30 milliä. Rauhallinen ja virkeä.

12.3. 2280 grammaa. Lämpöpatja. Tutista syönyt kahdesti 60 milliä, koko pullon siis.

13.3. paino 2295 grammaa. Lämpöpatja 35,5 astetta. Tutista syönyt 40 - 60 milliä. Annos 60 ml. Aletaan sekoittaa nania mukaan.

14.3. Piristymään päin. Heräilee itse syömään ja syöny tänään kaikki 60 milliä tutista. Paino 2345 grammaa.

15.3. (torstai) Paino 2375 grammaa. 1 kerran yöllä maito katetriin, muuten syöny ite. Vierihoitoon perjantaina tai launtaina. Kotiin lauantaina tai sunnuntaina.

Tämä siis kerrottiin miehelle puhelimessa. Seuraavan kerran kun minä soitin ja kysyin vierihoidosta, puhelimessa ollut hoitaja ihmetteli suuresti, kuka on kotiutumisesta puhunut, ei sellaisesta ollut mitään sovittu keskolan puolella... Hirveä pettymys, arvaatte varmaan.

16.3. Paino 2435 g, pituus (mitattu 11.3.) 46 cm. Hattu 32,5 cm. Kotiin ehkä maanantaina.

17.3. Paino 2495 grammaa. Itse vetänyt nenämahaletkun pois --> lääkärin luvalla ei ole uutta laitettu. Aamulla syönyt itse kaikki, 16.30 45 milliä tiputellen.

Kotiutuminen 20.3. klo 14.

Klo 14 söi 70 ml, kakka + pissa.

Klo 16.45 75 ml, pissa. Lämpö 37,1.

Klo 19.10 tutista 20 ml, hereillä ainakin klo 21 asti.

Klo 21.30 50 ml.

Klo 23 50 ml, pissat läpi. Lämpö 37,1.

02.00 75 ml, piti herättää. Pissaa.

04.30 Heräsi itse. 70 ml tutista. Lämpö 36,9.

Klo 8 Piti herättää, tutista 70 ml. Pissaa.

Ja nämä vastaavat muistiinpanot jatkuvat vielä muutaman päivän ajan :) Tyttönenhän piti herätellä syömään kolmen tunnin välein niin kauan, että paino oli vähintään 3 kiloa. Terveydenhoitaja tuli kotiin käymään 28.3. ja silloin oli neitonen ylittänyt tuon kolmen kilon rajapyykin, paino oli jo peräti 3250 grammaa :)

Muutenkaan kotiutuminen ei mennyt ihan putkeen. Esikoinen oli edelleen kipeä, joten jouduimme tulemaan tyttösen kanssa taksilla tyhjään kotiin. Esikoiselta oli otettu kokeita, jotta selviää mikä sitkeän larygniitin aiheuttaa. Olimme siis tyttösen kanssa kaksin kotona ensimmäiset neljä päivää. Mies tuli aina esikoisen päiväunien aikaan päästämään minut hetkeksi ulos. Ja ajoitimme senkin niin, että tyttönen oli syönyt ja nukkui, jottei miehen tarvitsisi kuin pakon edessä mennä tytön lähelle. Sitten kun aiheuttaja selvisi, sai mies ja esikoinen palata kotiin mummilasta ja pääsimme elämään arkea :)

Päivät käy vähiin...

Onpas taas mennyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Mutta eipä tässä ole oikein ehtinyt mitään tyttösen autismiin viittaavaa ajatellakaan, uusi työ pitää kiireisenä ja väsyneenä. Mutta kohta alkaa olla viimeiset hetket käsillä, maanantaina me tyttösen kanssa osastolle pamahdetaan... Hui!!

Päiväkoti sai täytettäväksi lomakkeen sairaalaa varten ja ajattelin nyt summata päiväkodin ja kelton yhteiset ajatukset tyttösestä.

"Päivittäisissä tilanteissa ohjautuu puheella/äänellä/kuvat, tukena tietenkin rutiinit. Ei ole kiinnostunut muista lapsista eikä hyväksy heitä omiin leikkeihinsä. Omalta veljeltä hakee lohtua. Ilmaisee tahtonsa kiljuen, joskus onnistuu vaihtaminen (?).Syö itse, pukeutumisessa autetaan. Pysyy kuivana, mutta aikuinen huolehtii potalla käynnit.

Yksin ollessa keskittyy mieluisaan tekemiseen.Ajoittain vaeltelee ja vaihtaa tekemistä. Aikuisen seurassa hetken aikaa leikkii. Jumpalla keskittyy vastavuoroiseen leikkiin pitkiäkin aikoja. Ryhmässä keskittyminen vaikeaa, jos musiikkia ja laulua, osallistuu. Omaa kuvitettua päiväjärjestystä on rakennettu. Ohjeiden vastaanottaminen ryhmässä on vaikeaa.

Puheen kehitys: Yksittäisiä tilanteeseen sopiva sanoja esiintyy. Paljon puhetta, jota EI ymmärretä. Toistaa kuulemiaan sanoja esim. lasten ohjelmat. Kuvapäiväjärjestys on käytössä koko ryhmällä, tyttösellä omia kuvia mukana esim. retkillä.

Oikea kätinen, kynä nyrkkiotteessa, ohjatusti ottaa myös sormiotteeseen. Palapelit onnistuu (yli 8 palan palapelejä. Rakentelee taitavasti (torneja, dubloista tykkää). Apuvälineiden tarve: apuvälineitä kommunikaatioon.

Hyppää tasajalkaa, varpailla kävely onnistuu. Yhdellä jalalla seisominen ei onnistunut. Ottaa keskikokoisen pallon kiinni käsivarsilla vartaloa vasten. Pyöräillessä ei polje, potkii jaloilla vauhtia.

Hox!! Tyttöseltä "puuttuu" vaarantaju, kiikkuu ja hyppää.

Tarvii paljon toistoja ja tarkan suunnitelman oppiakseen asioita.Tarvii jatkuvaa aikuisen ohjausta ja valvontaa."

Semmoinen... En kirjoittanut kysymyksiä, mutta yritin kirjoittaa vastaukset niin, että niistä selviää mistä on kyse. Kahdesta kohdasta olen pikkasen erimieltä tai ainakin haluaisin vähän niitä kommentoida. Ensimmäinen kohta oli tuo pottailu. Kotonahan tyttönen käy ihan itse potalla niin pissalla kuin kakallakin. Nykyään on jopa vaippa päällä jo sänkyyn mennessä itse sanonut että pissa, riisunut vaipan ja mennyt potalle. Päiväkodissa kun on se tietty rytmi, niin eihän se ole mitenkään iso ihme, että tyttöstä ei pissata muina aikoina. Kuitenkin noin 2-3 tunnin välein käyvät pissalla.

Toinen kohta oli sitten tuo vaarantajun puuttuminen. Pitää kysäistä jossain vaiheessa kun muistaa, että minkälaisissa tilanteissa tuo ilmenee. Nimittäin kyllä olen huomannut ainakin kotona, että on jonkinlaista vaarantajua. Saattaa kyllä kiikkua esim. pöydälle, mutta osaa itse tulla tosi nätisti alas. Paitsi silloin jos menen viereen ottamaan tyttöstä alas, silloin saattaa hypätä syliin. Saunanlauteet tulee itse näppärästi alas, tosi varovasti. Vain silloin, jos aikuinen on lähellä, hyppää. Tosin on myös ollut tilanteita, että istun nojatuolissa, tyttönen kiikkuu sohvapöydälle ja hyppää syliin. Saattaa tulla mulle yllätyksenä ja tyttönen luottaa siihen, että aikuinen ottaa kiinni. Mutta siis, minusta ainakin jonkinlainen vaarantaju tyttösellä on... Mitä mieltä olette tästä asiasta??

Alkaa pikkuhiljaa jännittää. Eniten ehkä jännittää se, miten äidinpoika suhtautuu asiaan. Esikoisella voi tulla meinaan melkoinen ikävä. Ja tottakai minulla tulee ikävä esikoista. Mussukkaani!!

Uusia sanojakin on tullut, ei vain enää oikein perässä pysy :) Ainakin "onko kylmä", "menipä hienosti" ja "onko jäätelöä". Tämmösiä uusvanhoja sanoja, joihin on tullut jotain lisää :)

Tämmöisiä tällä kertaa... Lisää taas kun asiaa tulee :)  

Tätä voi kutsua jo keskusteluksi :)

Koimme aika hienon hetken eilen illalla :) Saunan jälkeen istuimme pöydän ääressä iltapalalla, sytytimme kynttilät kun lapset niin tahtoivat. Tyttönenkin pyytää sytyttämään kynttilät osoittamalla hyllyä, jossa on tulitikut. Joskus sanoo myös sanan poppa. Katselimme siinä syödessämme kynttilöitä, tyttönen osoitti yhtä ja kysyi: Mikä tämä on? Vastasin pienelle, että se on kynttilä. Tyttönen tuumaili tähän, että: On se hieno! Hymyilin ja nyökyttelin, kyllä se on tosi hieno. Tyttönen päätti keskustelun toteamalla vielä, että: Poppa! En voinut muuta kuin todeta, että kyllä se on kuuma.

Tätä voi kutsua jo keskusteluksi :D Hieno hetki!

Kuva

Toinen herttainen uusi juttu on se, että kun tyttöselle sattuu jotain tai tulee paha mieli, hän tulee luo ja sanoo "voi pikkuinen". Siihen pitää todeta, että "voi pikkuinen" ja silitellä ja halia. Samaa voi pikkuista tyttönen hokee myös pehmoilleen. Ja sitten silitellään :) 

Kun vauvakuume iskee...

Kuva täältä

Minulla on vauvakuume, on ollut jo pidemmän aikaa ja perheenlisäys on ollut puheissamme jonkin aikaa. Mutta tyttösen autismiepäilyn vuoksi minulle on noussut itselleni myös epäilyksiä. Kuinka käy tyttösen, jos perheeseemme pamahtaakin uusi vauva? Kun vauva voi viedä sitä aikaa ja voimavaroja myös vanhemmilta. Jääkö tyttönen paitsioon liikaa? Kuinka voisin huomioida tyttöstä tarpeeksi, jos sattuukin syntymään vaativampi vauva? Ja pakko myöntää, että pelkään nyt sitten sitä erityisyyttä myös mahdollisilla tulevilla lapsilla... Ennen tyttösen hankaluuksia sitä vain ajatteli, että ei meidän perheeseen. Nyt sitä sitten miettii, että mitä jos uudestaan meidän perheeseen?

Ja vaikka vauvakuumeeni on kestänyt jo kauan, en voi olla miettimättä, että haluanko ns. paikata tyttösen erityisyyttä terveellä vauvalla? En osaa tätä sen kummemmin selittää, joten toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Enkä edes tiedä, onko ajatukseni mitenkään normaali, itseäni se ainakin hävettää.

En tiedä, vauvankaipuuni/mme on niin syvä, että haluaisimme tosiaankin jättää ehkäisyn pois. Ovathan muutkin erityislapsiperheet saaneet lisää  lapsia myöhemminkin ja hyvin ovat selvinneet. Miksemme siis mekin? Mutta silti hieman mietityttää...

Uusia sanoja ja uusi vuosi :)

Hurjaa, nyt eletään jo vuotta 2011 :) Aika rientää kuin siivillä ikään. Eilen juhlistimme vuoden vaihtumista kera herkkujen ja sukulaisten. Yöllä kävimme myös lasten kanssa raketit katsomassa, tyttönenkin jaksoi valvoa kun nukahti päiväunille vasta klo 18 jälkeen. Ihmeissään oli pieni raketeista, "hienoja" olivat jälleen kerran lapsosen mielestä. Aamulla nukuttiin melkein yhdeksään, onneksi. Olisi äitiä vähän väsyttänyt, jos seitsemältä olisi pitänyt ylös jo nousta, saati sitten lapsia kun vasta puoli yhden maissa unille menivät.

Tyttönen onkin nyt parasta aikaa taas päikkäreillä. Omatoiminen oli neiti, sillä meni ensin potalle kakalle, sen jälkeen itse hipsi makkariin. Menin hetken päästä katsomaan, (potan tyhjennyksen jälkeen) missä tyttönen on ja mitä tekee, niin siellä uinui päiväunillaan peiton alla omassa sängyssään <3 Ihana!

Uusia sanojakin on taas tullut, kun vain nyt muistaisi mitä :) Ainakin ole hyvä tulee ihan oikeassa kohtaa. Pikkuinen on myös uusi sana, en tiedä mistä sen on keksinyt. Näin joulun aikaa on paljon käyttänyt sanoja: herkkua, karkkia, kakkua, jäätelöä, keksiä :) Yleensä aloittaa kessi-sanalla ja sitten luettelee nuo muut, kunnes tulee oikea sana. Kynttilöitä poltellessa myös sana "poppa" on tullut sanavarastoon, kynttilä on nyt sitten poppa, tosin niin on myös nuotiokin. Meidän oma sisäpiirinjuttumme on nykyään tämmöinen: Tyttönen sanoo mami, mami johon minä vastaan: my duckling. Sitten halataan ja silitellään :) Seikkalija Dorasta on nuo... Tänään myös toisteli perässä sanaa lopeta. Sanoin tyttöselle, että lopeta kun potkimaan meinasi minua. Hoki perässä edelleen potkiessaan, että lopeta, lopeta. Ja lopetti :) Tässä siis muutamia juttuja, mitä tuli mieleen.

Loppuun onkin sitten hyvä toivotella kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta 2011!!