Monesti kuulin, että jos lapsella on puheen kehityksen viivästymää, myös kuivaksi oppiminen voi kestää. Ja meillä kestikin tuonne 3vuoden ja 3 kuukauden ikään saakka. Siihen mennessä pottaan oli tullut ehkä pissa tai kaksi joko reilun kolmen vuoden aikana. Olimme aloittaneet pottailun jo ennen vuoden ikää, noin puolitoista vuotiaana tuli joku pottakammovaihe eikä tyttönen suostunut edes istumaan potalle tai pöntölle. Yritimme aina säännöllisin väliajoin saada lasta potalle, mutta ei. Noin vuoden verran meni odotteluissa kunnes tyttönen jo istahti hetkeksi potalle. Muutamaksi sekunniksi. Yritimme kirjan kanssa saada viihtymään pitempäänkin. Laulamalla tyttönen saattoi istuakin potalla vähän pidempään, mutta vahingossakaan sinne ei mitään tullut. Yritimme kyllä selittää ja kertoa mikä potta on ja mitä sinne on tarkoitus tehdä, mutta tyttönen ei joko ymmärtänyt tai ei halunnut edes koittaa. Näytimme esimerkkiä, potalla kävi niin isoveli kuin me vanhemmatkin istuimme pöntölle tyttönen mukana.
Päiväkodissa ja kotona päätimme yhteistuumin jättää vaipan pois hereillä ollessa. Vaippa laitettiin vain ulos (talvella) sekä päiväunille (ja yöunille). Ei auttanut, vahinkoja tuli kotona montakin kertaa päivässä, vaikka potta kökötti keskeisellä paikalla olohuoneessa. Päiväkodissa ei vahinkoja tullut, sillä siellä kuitenkin vaippa oli kolmesti päivässä päällä. Kotona huomasimme, että lapsi pidätteli pissaa. Ei vain suostunut pissaamaan potalle, pissasi sitten yövaippaan.
Sitten ihan yhtäkkiä... Oma vakituinen päiväkotimme meni kiinni kesää vasten kesäkuussa 2010. Lapsille oli varattu hoitopaikka vielä kolmeksi viikoksi perhepäivähoitajalle. Viimeinen päiväkotipäivä ennen kesätaukoa oli perjantai ja sinä viikonloppuna tyttönen oppi pissaamaan pottaan. Niin kauan meni, että äiti oppi lukemaan merkkejä *nolostus*. Silloin tajusin, että pissahädän tullessa tyttönen riisuu kaikki vaatteensa pois, menee sohvan ja sohvapöydän väliin ja pissaa sinne lattialle. Seuraavalla kerralla kun tyttönen teki näin, kiikutin potan sinne ja istutin tyttösen potalle. Tyttönen ei aluksi olisi halunnut istua potalla, yritti nousta pois, mutta laulamalla ja höpöttelemällä sain tytön pysymään potalla. Sitten tulikin pissa! Ensimmäinen pissa pottaan pitkään aikaan. Se olikin sitten ison juhlan paikka :) Taputimme ja hurrasimme ja kävimme juhlallisesti kippaamassa pissan pönttöön. Pöntön vetäminen oli huikea tapahtuma. Sen jälkeen tyttönen sai ksylitolipastillit ilman mitään syömisiä. Tuon jälkeen pottailu alkoi vihdoin sujua, vahinkoja tuli aina silloin tällöin, mutta tyttönen pyynnöstä kävi pissaamassa pottaan. Itse hän ei heti hoksannut potalle mennä, mutta tosiaan pyynnöstä tiristi vaikka ihan pikkulirun.
Kakkaaminen oli taas toinen juttu. Siinä meni vielä muutama kuukausi, ennenkuin kakatkin alkoivat pottaan tiensä löytää. Monet monituiset kakat olen lattialta siivonnut, mutta nyt tyttönen osaa pääasiassa itse mennä kakallekin potalle ihan itse. Samoin pissalla käy kun pissattaa. Tällä hetkellä meidän keltainen potta kököttää olohuoneessa, vielä emme ole harkinneet potan siirtämistä vessaan. Se on ajankohtaista vasta siinä vaiheessa kun tyttönen itse yltää ovenripaan, siihen saakka saa pissailla ihan rauhassa pottaan vaikka keskellä olohuonetta.
Tällä hetkellä tyttönen siis pissaa ja kakkaa pottaan noin 98 prosenttisesti. Vahinkoja tulee siis kyllä vielä, mutta aika harvoin. Päiväkodissa ei ole enää vaippoja, ainoastaan pidemmille reissuille saatamme viedä vaipan. Yövaippa tyttösellä vielä on, vaikka välillä sekin on ihan kuiva. Emme kuitenkaan ole sen kanssa kiirehtineet. Katsellaan sitten kun vaippa alkaa olla jatkuvasti kuiva :)
