Katselimme eilen kirjaa tyttösen kanssa. Yksi sivu kiinnosti häntä erityisesti, sivu jossa oli paljon ilmapalloja. Niitä piti sitten katsella ja toisella sanaa pallo. Tyttönen myös laski palloja, mutta kun omat taidot loppuivat kymmeneen, piti äidin jatkaa. Samassa kirjassa oli myös lintu ja sen ehdin tyttöselle esitellä. Hänellä kun tapana selata kirjat tosi nopeasti läpi ja katsoo vain niitä sivuja, mitkä häntä kiinnostavat. Tyttönen ei välitä "missä kissa, tuossa kissa" jutuista lainkaan. Tänään tyttönen sitten katseli sylissäni lasten ohjelmaa. Ohjelmassa näkyi lintu, tyttönen kääntyi katsomaan minua ja totesi: lintu. Jälleen siis saamme liittää uuden sanan oikeassa paikassa sanottuna tyttösen sanarepertuaariin. Saas nähdä jääkö vakituisempaan käyttöön vain oliko "hetken hairahdus" :)
Myös uusi sana, jota tyttönen usein on toistellut, on varovasti. Tosin se kuulostaa ehkä enemmänkin aoassssti:lta. Yleensä tyttönen tätä hokee kun on kiikkunut jonnekin ja sieltä on tulossa alas. Äidin varoittelut on siis menneet perille, ainakin sanan muodossa :)
Oikeastaan pitäisikin tässä jossain vaiheessa tehdä listaa sanoista, mitä tyttönen käyttää. Näkisi kuinka paljon niitä on ja vähän saisi osviittaa siitä, mistä hän on ne oppinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti