"Mikä se semmoinen tyttö on joka äitiä juoksuttaa..."

Aioin kertoa meidän synttärikyläilystämme... Tätini täytti 80 vuotta ja minä suunnistin juhliin lapsieni kanssa. Tiedossa oli jo se, että meininki tulee olemaan hurjaa tyttösen osalta. Tuo tyllerö kun ei kylässä juurikaan pysty keskittymään mihinkään, saati olemaan suht rauhassa vaan siellä sännätään paikasta toiseen tuli hännän alla. Ja näinhän se sitten menikin, alusta loppuun saakka. Tyttönen kiersi huoneistoa ympäri, meni kirjahyllylle hipistelemään tavaroita, meni kukkapurkeille, kävi sipaisemassa (jos ehti) kermavaahtoa kakusta, otti teepusseja tai sokeria (jos ehti), kävi istumassa kaksi sekuntia sohvalla, meni makkariin ja kiipesi sänkyyn, sieltä keittiön kautta taas olohuoneeseen. Ja minähän kiersin perässä. Kielsin, nostin pois, yritin suunnata huomiota muualle. Lempilelut ja -kirjat olivat mukana, eivät jaksaneet kiinnostaa yhtään.

Koko ajan kuuntelin kommentteja "äitiä juoksuttavasta lapsesta". Joku päivitteli, että onpa levoton lapsi, onko kotonakin samanlainen. Toinen tuumaili, että mikä se semmonen tyttö on joka äitiä juoksuttaa ja niin edelleen. Siinä vaiheessa kun olin napannut lapsen sokerikippoa kaivamasta viidennen kerran julistin sitten ääneen keskellä olohuonetta, että tyttösellä on autismi ja hän tarvitsee hurjasti toistoa ja ohjausta. Tämän julistuksen jälkeen hiukan nolotti, lähinnä se tapani purkautua. Tuntui, että paremminkin olisin voinut asian hoitaa. Mutta tulipahan kerralla selväksi.

Tämä olikin ensimmäinen kerta kun jouduin puolustelemaan meidän käytöstämme. Näitä tilanteita tulee eteen vastaisuudessakin, joten parempi tottua.

Kaikenlaista...

Täytyy pyytää nyt anteeksi. Blogi on jäänyt ihan unholaan, toisaalta ei ole oikein jaksanut päivitelläkään mitään vaikka tapahtumia on vaikka muille jakaa. En enää edes muista mitä on tapahtunut tuon edellisen päivityksen jälkeen, mutta yritän nyt jotain tärkeinpiä tänne kirjoitella.

Loppulausunnot tuli eikä niissä nyt mitään uutta ollut. Avustajaa suositeltiin, 5 hoitopäivää viikossa ja mm. koritehtäviä päiväkotiin. Pidimme vihdoin myös sen palaverin kelton, puheterapeutin ja päiväkodin kanssa. Kelto oli kovasti sitä mieltä, että tyttönen pitäisi siirtää yksikseen isompaan päiväkotiin, koska nykyiseen ei mahdu avustajaa. Esikoinen jäisi nykyiseen hoitopaikkaan. Me emme olleet tätä mieltä, joten haimme paikkaa nykyiseen ryhmikseen. Vielä ei ole tullut päätöksiä. Juttelin vastaikään yhden hoitajan kanssa ja tämä nyt sitten tarkoittaisi sitä, että nykyisestä ryhmiksestä tulisi vain 8 paikkainen, kahdella hoitajalla + tyttösen avustaja. Hiukan tuli syyllinen olo tuosta, mutta äkkiseltään laskettuna hoitolapsia ei ainakaan kovin montaa enempää olisi tulossa tuohon ryhmikseen. Mutta olimme miehen kanssa sitä mieltä, että nykyinen hoitopaikka on parempi, vaikka sitten ilman avustajaa. Olisi ollut rankkaa lapsille erottaa heidät toisistaan. Yhtään ei tiedetä, kuinka tyttönen reagoi isompaan ryhmään ja kun veli on ollut tyttösen tuki ja turva hoidossakin niin ei tuntunut hyvältä ajatukselta viedä lapsia eri hoitopaikkoihin. Vaikkakin isommassa päikyssä olisi ollut enemmän materiaalia ja tietoa...

Minulta myös työpaikalla kysyttiin, että tuleeko tyttöselle pidennetty oppivelvollisuus? Vastasin,että ei ole ollut mitään puhetta tästä. Minua kehoitettiin ottamaan tämä puheeksi, sillä jos tulee niin tyttönen pääsisi jo vuoden päästä koulun piiriin. Hän kävisi todennäköisesti eskarin kahdesti, joten menisi eskariin esikoisen kanssa yhtaikaa. Tästä kuitenkin päättää hoitava taho eli tämä meidän kuntoutuspaikkamme, keksitty nimi tälle paikalle olkoon vaikka Tuutikki :) En viitsi oikeaa paikkaa sanoa, ainakaan vielä... Odottelemme nyt sitten Tuutikista yhteydenottoa. Meidän pitäisi joskus päästä sinne kuntoutusjaksolle, mutta näyttää tuo nyt sitten venyvän ja venyvän...

Sanoja tyttöselle on tullut nyt hurja määrä lisää. Hän osaa pyytää maitoa, mehua, kaakaota, leipää... Hän osaa sanoa istumaan, ei kai taas, takaisin, äiti, isä, pusu, hevonen, traktori, auto... Hän toistelee sanoja perässä ja jopa joskus innostuu nimeämään asioita kirjan kuvista.

Silloin osastojaksolla palaverissa lääkäri sanoi siitä hämmingistä verikokeessa ja loppulausunnossa oli lähete, jotta käymme uudelleen otattamassa tuon verikokeen. Olen siihen nyt varannut ajan ja se on 3.5. Täytyy muistaa kysyä mitä tuolla verikokeella tutkitaan, sitä kun en tiedä vieläkään...

Mutta tässä jotain päivitystä nyt. Yritän olla ahkerampi ja kertoa mm. tämän päivän synttärikyläilystä... Hyvää vappua!!