Tuossa aiemmassa postauksessa jäi kokonaan tyttösen leikin kehittyminen vaille huomiota. Kovinkaan paljon en leikeistä tai leikkikaluista ennen vuoden ikää muista, normaaleja vauvaleluja meillä oli jumppamatosta helistimiin. Lelut alkoivat enemmänkin kiinnostaa siinä vaiheessa, kun tyttönen oppi kävelemään. Tuossa kahden vuoden tienoilla suosikkileluja olivat kaikenmaailman kortit. Niitä kerättiin käteen, laitettiin ehkä johonkin purkkiin, kerättiin taas käteen ja niin edes päin. Kiukku oli mahdoton, jos ei jostain syystä kaikki kortit pikku kätösiin mahtuneetkaan.
Samaan aikaan suosiota sai pinottavat purkit. Niitä tyttönen jaksoi pinota ja pistää sisäkkäin, taas purkaa ja pinota. Meillä olikin paljon erilaisia pinottavia ja sisäkkäin laitettavia purkkeja ja kippoja.
Yksi asia mikä tässä vaiheessa myös kiinnosti oli neste. Naureskelimmekin, että tyttösestä tulee varmaan joku kemisti/tutkija, kun niin tarkasti piti seurata kun vesi lorisi kupista toiseen. Eli tyttönen kaatoi vettä kupista toiseen, edestakaisin.
Jossain vaiheessa nämä edellä mainitut jutut sitten jäivät taka-alalle, vaikka välillä vieläkin esimerkiksi nuo kortit kiinnostavat, nyt niitä kerätään käteen ja heitetään. Se on hauskaa, varsnkin kun ne jätetään sitten lattialle :)
Tyttönen rakastaa Postimies Patea ja Seikkailija Doraa. Näitä hän voisi katsoa telkkarista vaikka päivän jos vain antaisi. Niinpä tyttönen saikin viime jouluna lahjaksi Postimies Paten, Silventoisen ja Tohtorin auton sekä Viherlaakson Viima - junan. Nämä ovat nyt suosikkilelut, niitä asetellaan peräkkäin pöydälle ja sitten ajetaan ympäri pöytää. Välillä ajetaan vain yhdellä autolla. Jokaisessa kulkuneuvossa on visusti oma kuski, ei käy se, että Silventoinen ajaisikin yhtäkkiä tohtorin autoa tai Amar olisikin postiautossa. Joten tarkkaa on :)
Duplo-legot alkoivat kiinnostaa jossain vaiheessa, ehkäpä tuossa 2½ vuoden ikäisenä. Samoin puiset palikat. Niillä rakenneltiin lähinnä torneja, yhdessä jos rakensimme, niin silloin tehtiin myös taloja ja muita häkkyröitä. Puupalikoilla tornin rakentaminen oli ja on edelleen tarkkaa puuhaa, palikat pitää olla päälekkäin just eikä melkein. Näillä, kuten Postimies Pate - jutuillakin leikitään nytkin paljon.
Palapeleistä tyttönen myöskin oppi pitämään nopeasti. Hän on mielestäni myös aika hyvä tekemään palapelejä. Kun puheterapeutti alkoi kelton kanssa jossain vaiheessa puhumaan palapeleistä ja niiden tekemisestä, saimme sanoa, että tyttönen teki kotona 20 palan pelejä tuosta noin vain. Yleensä uuden palapelin kohdalla ensimmäisellä kerralla teemme pelin yhdessä tyttösen kanssa, sen jälkeen ei enää pahemmin apua tarvita ja peli kasautuu nopeasti. Tyttönen saattoi ottaa nurin päin olevan palan ja sijoittaa sen yhtään miettimättä oikeaan kohtaan.
Piirtäminen ja etenkin maalaaminen on tytön lempparipuuhia. Eihän varsinaisesti mitään kuvia itse tee, piirtelee vain paperille, mutta pyrkii jäljittelemään aikuisen piirroksia. Jos minä piirrän esimerkiksi ympyrän omalle paperilleni, tyttönen piirtää myös. Tosin ensin minun ympyrääni hän pyrkii piirtämään kasvot :) Maalaaminen on ihanaa, sitä hän jaksaisi myös tehdä vaikka kuinka kauan.
Ulkona tyttönen touhuilee hiekkalaatikolla. Hän rakastaa trampoliinia ja siinä hyppimistä. Kesällä suurin innostus oli kukkien kasteleminen. Sen parissa kului montakin tuntia. Kävelylenkit ovat myös kivoja, niitä teemmekin lähes päivittäin. Pieniä lenkkejä joko vaunuilla tai ilman.
Tässä nyt jotain tuli lapsemme leikkimisestä. En oikein osannut tarkemmin kirjoittaa. Onhan tuo leikki suppeampaa kuin isoveljellään saman ikäisenä, eikä ole niin luovaa. Vaikka kyllä meillä täällä välillä orkesterikin pauhaa :) Neitonen soittaa huilua (tyhjä talouspaperihylsy), isoveli paukuttaa "rumpuja" (pöytää tms.) ja äiti "soittaa" lasten leikkikitaraa.
"Näin soipi rumpu, pumpumpupumpu, muhkea rumpu..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti